Olen kotoisin Forssasta, joka sijaitsee Helsingin, Tampereen ja Turun muodostaman kolmion keskellä. Forssa on ollut tyypillinen tehdaspaikkakunta, jota pitkään hallitsi "Yhtiö" eli tekstiiliteollisuutta harjoittava Finlayson, jonka toiminta päättyi konkurssiin vuonna 2009. Yhtiö on muovannut paikkakunnan elämää 1850-luvulta lähtien, ja tilanne muuttui vasta 1960-luvulla, kun paikkakunnalle tuli Armas Puolimatkan Rakennusvalmiste, joka tuotti tuolloin teollisesti kerrostaloelementtejä.

Yhtiön vaikutus on ollut suuri ja se on muovannut paikkakunnan murretta. Forssalaiset puhuvat Vorssasta, koska puhetapa ei tunne kuin yhden sanan, jossa on f-kirjan: pesufati.

Forssa on nykyisin merkittävä kirjapainopaikkakunta. Suurin yritys on Forssan Kirjapaino, jossa kirjatyöntekijöitä on runsaat 200 ja Sanomien Forssan painon henkilökunnan määrä alkaa lähennellä 100.

Ammatin valinta on monesti enemmänkin sattuman kauppaa. Olen varsinaiselta koulutukseltani sähköasentaja, mutta tätä työtä en ole tehnyt kuin yhden kesän Forssan kaupungin sähkölaitoksella. Sähköalan töitä ei löytynyt 1960-luvun puolivälissä Forssasta. Kesäksi oli tarjolla töitä kolmeksi kuukaudeksi vaasalaisen koneasentajan apulaisena Forssan Kirjapainon "uuden" rotaation pystyttämisurakassa. Rotaatio oli puolikas 32-sivuisesta Frankenthalin koneesta, joka oli valmistettu Saksassa 1920-luuvulla. Toinen puolikas oli ollut käytössä turkulaisessa kirjapainossa, jossa sillä painettiin kokoomuslaista Uutta Auraa. Toinen puolikas oli puolestaan pystytetty Vaasaan, ja sillä painettiin Maalaisliiton Ilkka-lehteä. Kun Ilkka muutti Seinäjoelle rotaatio varastoitiin latoon, jossa se sai rauhassa ruostua. Konetta jynssättäessä kului useampikin teräsharja, mutta kone saatiin lopulta pystyyn ja se oli kirjapainon julkaisemalle Forssan Lehdelle suuri uudistus. Aikaisemmalla laakarotaatiolla pystyttiin painamaan enintään 8-sivuinen lehti ja vain mustalla värillä. Uudella koneella saatiin ulos 16-sivuinen lehti ja neljälle sivulle lisäväri.

Koneen valmistuttua pääsin kirjapainoon töihin ja kahdeksan vuotta meni yötöissä Forssan Lehteä painettaessa. Kova paikka oli vuoden 1967 maaliskuussa käyty Kirjaliiton kolmeviikkoinen työtaistelu, jolla saatiin mm. siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon ensimmäisenä teollisuudenalana Suomessa.

Toimittajanhommiin pääsin sisälle, kun hämeenlinnalainen Hämeen Kansa lopetti Forssasta aluetoimituksen ja etsi vakituista avustajaa. Päivällä oli hyvää aikaa, kun sanomalehtityön aikaurakka oli painajille vielä tuolloin "edullinen".

Vuoden 1974 alussa Kirjaliitto julisti haettavaksi Kirjatyön toimitussihteerin vakanssiin, joka oli ns. päätoimi. Kirjatyötä oli aikaisemmin toimittanut liiton valistussihteeri Pauli "Paavali" Nieminen omien töidensä ohella. Liitossa oli tehty päätös, että Kirjatyö muutetaan vuoden 1974 alusta lukien offsetrotaatiolla painettavaksi tabloid-lehdeksi. Vuoteen 1974 asti Kirjatyö oli A4-kokoinen aikakauslehti, jonka ongelmaksi oli muodostunut liian pitkä toimitusaika, joka saattoi venyä useaksi viikoksi. Uudistuksen myötä lehden toimitusaika lyheni kahdeksaan päivää ja tarvittaessa lehti on saatu julkisuuteen kolmessa päivässä.

Forssalainen Kirjaliiton liittoneuvoston jäsen kehotti minua hakemaan paikkaa, vaikka en omiin mahdollisuuksiin oikein edes uskonut. Hämeen Kansan päätoimittaja Heikki Nurmi kirjoitti suosituksen, jolla saattoi olla myönteistä vaikutusta. Yllättäen "Paavali" Nieminen soitti ja kertoi, että minut oli valittu Kirjatyön ensimmäiseksi päätoimiseksi toimitussihteeriksi ja toivoi mahdollisimman nopeaa siirtymistä Helsinkiin. Valintaprosessi paljastui myöhemmin mielenkiintoiseksi: minut oli valittu äänestämällä, ja voitin vastaehdokkaan kahdella äänellä. Olin tuolloin liiton henkilökunnasta ainoa, joka on valittu liittotoimikunnassa.

Tehtävä oli 24-vuotiaalle toimitussihteerille haastava, koska lehden ulkoinen ja toimituksellinen ilme oli uudistettava täysin. Vähitellen lehdenteko muotoutui ja vuoden 2005 maaliskuun 18. päivänä tuli täyteen 31 vuotta liiton palveluksessa. Ajasta 29 vuotta toimin lehden toimitussihteerinä. Lehden päätoimittajana on saman ajanjakson aikana toiminut kolme puheenjohtajaa: Aarne Koskinen, Pentti Levo ja Pertti Raitoharju. Vuoden 2003 alusta lukien minut nimitettiin Kirjatyön päätoimittajaksi, viimeisernä SAK:laisita ammattiliittolehdistä.

Työtehtäviin kuului päätoimittajan hommien ohella myös liiton painotöiden hoitaminen ja vastaaminen liittovakuutusta koskeviin kysymyksiin sekä Viestintäalan kalenterin ja vastaavan ruotsinkielisen kalenterin toimittaminen. Vuosien varella on tullut toimitettua muutamia liiton julkaisemia kirjoja. Kirjatyön päätoimittajan vastuulla on myös liiton nettisivujen ja Kirjatyön nettijulkaisun toimittaminen. Tehtäviin kuuluu myös liiton ulkoinen tiedottaminen. Liiton nuorisosihteerin tehtävissä pääsin eroon, kun liittoon palkattiin valistussihteeriksi nykyisin puheenjohtajana toimiva Pertti Raitoharju. Nuorisosihteerin hommat ovat perinteisesti lähes aina siirtyneet uusimmalle toimitsijalle.

Kirjatyö on ilmestynyt keskimäärin 14 kertaa vuodessa ja lehden sivumäärä vaihtelee 20 - 36 sivun välillä. Suurin lehti on ollut 56-sivuinen Kirjatyö, joka julkaistiin liiton 100-vuotisjuhlien merkeissä vuonna 1994.

Kirjatyö tehtiin vuodesta 1974 lähtien turkulaisessa Lounais-Suomen Kirjapainossa, joka vuonna 1993 meni konkurssiin. Lähes 19 vuoden aikana kävin Turussa taittamassa Kirjatyön noin 400 kertaa. Lehdelle piti muutamassa päivässä etsiä uusi painopaikka. Tässä yhteydessä lehden valmistus siirtyi Forssan Kirjapainoon. Turussa lehti taitettiin paperilla leikkaa ja liima systeemillä. Forssan Kirjapainossa lehti siirtyi elektroniseen taittoon. Työtapojen muutokset menivät yllättävän hyvin. Kirjatyö lienee niitä harvoja lehtiä, jotka kirjatyöntekijät taittavat kirjapainossa.

Vapaa-ajanharrastukseni liittyvät keilaamiseen, lukemiseen ja kirjojen keräilyyn. Erityiskohde ovat henkilöhistoriaan liittyvät kirjat, kuten Kuka kukin on -teokset yli 100 vuoden ajalta. Myös lähes kaikki Mitä Missä Milloin -vuosikirjat on tullut hankittua.