Pitkäaikainen pääministeri ja entinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen julkaisi vuoden 2009 lopulla muistelmiensa ensimmäisen osan. Kirja käsittelee Lipposen elämänuraa lapsuusvuosista aina 1970-luvun lopulle saakka. Paavo Lipponen kertoo elämänsä ja poliittisen uransa lähtökohdista, joiden perusteella hänen poliittinen ajattelunsa ja toimintansa ovat rakentuneet.

Teosta voi hyvin perustellusti kuvata järkäleenä. Sivuja on peräti runsaat 550. Kirjan lopussa on kattava henkilöhakemisto, jonka lähempi tarkastelu avartaa Lipposen verkoston laajuutta ja monipuolisuutta niin politiikan kuin valtioidenkin suhteen.

Kirjan typografia on onnistunut - fontti on onnistunut ja riittävä pistekoko tekee tekstistä luettavaa. Aprikoimaan sitä vastoin jää kappaleiden aloittamista angfangeilla (= koristeellinen alkukirjain). Tekstin luettavuutta noin 36 pisteen angfangi ainakaan lisää, vaan jossakin määrin vain sekoittaa lukemista.

Kirjan lukemista keventävät kaksi erillistä kuvaliitettä.

Lipposen teksti on hyvin sujuvaa, ja sopivia kevennyksiäkin tekstistä löytyy. 1970-luvun lopulla sosialidemokraatit kiistelivät Keskustapuolueen kanssa hallitusneuvottelujen yhteydessä talouspolitiikan suunnasta. Asiaan Lipposen mielestä kuului, että kepu irtisanoutui SDP:n linjasta vaatimalla "täydellistä suunnan muutosta". Talous piti kepun mielestä pelastaa nostamalla kotimaisen energian osuus 40-50 prosenttiin, jolloin puun ja turpeen polttoon saataisiin runsaasti työpaikkoja ja tätä kautta rahoitettaisiin miljardilisäykset maataloudesta eläkkeisiin. "Paroni von Münchhausen oli kutsuttu keskustapuolueen talouspoliittiseksi neuvonantajaksi", toteaa Paavo Lipponen.

Politiikan piirissä tapaamiaan henkilöitä Paavo Lipponen kohtelee varsin asiallisesti. Poikkeuksiakin on. Erityisesti Lipponen ryöpyttää Urho Kekkosen elämäkertoja vuosia kirjoittanutta Juhani Suomea, joka antaa Kekkos-mauseleumista lausuntojaan. Kritiikkiä saa osakseen myös Jukka Tarkka, jonka työuralta löytyy sekä politiikan tutkimista että politikointia. Nykyisin hän on eräänlainen poliittisen kirjallisuuden hoviarvostelija Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Osattomaksi ei moitteesta jää puoluetoveri Erkki Tuomioja, jonka toiminnasta Paavo Lipponen löytää verraten vähän kehuttavaa.

Kirjan teksti on tarkoin harkittua, ja mahdolliset virheetkin liittyvät lähinnä näkemyseroihin. Kirjassa on pitkiä lainauksia erilaisista kirjallisista lähteistä, mutta yllättäen voi todeta, että lainaukset eivät lukemista puuduta, koska Lipponen sanoo mielipiteensä kiertelemättä.

Yksi virheellinen tieto liittyy Matti Ahteen valintaan eduskuntaan vuoden 1970 vaaleissa. Lipposen mukaan Ahde pudotti eduskunnasta Oulun vaalipiirin vahvan miehen Antero Väyrysen. Todellisuudessa Ahde kuitenkin pudotti eduskunnasta kajaanilaisen Ville Tikkasen. Väyrysen eduskuntaura päättyi vaalivuoden syksyllä tapahtuneeseen kuolemaan.

Kirjasta löytyy myös kaksi kirjatyöntekijää: painaja Hulda Böhling ja toimitsija Pentti Levo.

Hulda Böhling työskenteli painajana Lipposen tullessa töihin SDP:n puoluetoimistoon. Böhling painoi puoluetoimiston tarvitseman materiaalin pienellä konttorioffsetilla. Pian valokopioinnin kehitys syrjäytti pienpainatteet. Hulda Böhling oli Kirjaliiton valomekaanisen alan eli litografisen aktiiveja 1940-luvulta alkaen, ja hän oli myös liiton liittotoimikunnan jäsen.

Paavo Lipponen kertoo kirjassaan Kirjaliiton vahvan miehen Pentti Levon tuesta kunnallisvaaleissa lokakuussa 1968. Levon tukikaan ei auttanut pääsyä Helsingin kaupunginvaltuustoon. Ääniä tuli vaivaiset 384, kun Erkki Tuomioja keräsi näissä ensimmäisissä vaaleissaan yli 10 000 ääntä ja Ilkka Taipale 2 701. Lipponen muisti liiton puheenjohtajana eläkkeelle jäänyttä Pentti Levoa tervehtiessään Kirjaliiton vuonna 2001 pidettyä liittokokousta. Yksityishenkilönä pääministeri Paavo Lipponen osallistui Pentti Levon siunaustilaisuuteen. Lipponen ei kirjassaan tarkemmin kerron saamastaan tuesta. Molemmat asuivat tuohon aikaan Helsingin Kalliossa Fleminginkadulla, ja yhteistyö voi liittyä samanikäisten isokokoisten miesten sympatiaan. Urheilu saattoi myös yhdistää: Lipponen oli kansainvälisen tason uimari ja Levo pesäpalloilija.

Viime vuoden lopulla Paavo Lipponen oli vahvana ehdokkaana EU:n presidentiksi. Joissakin piireissä ehdokkuudelle lähinnä hymyiltiin, mutta muistelmien ensimmäisen osan luettuaan ymmärtää, miten laajat kansainväliset yhteydet Lipposella oli jo poliittisen uransa alkuaikoina. Lipposen verkosto ei rajoittunut pelkästään eurooppalaisiin demareihin, vaan hänellä oli korkean tason suhteita vuosien takaisten tuttavuuksien kautta myös muissa poliittisissa liikkeissä eri puolella maailmaa johtajiksi nousseisiin.

Lipposen kirja on nimetty muistelmien ensimmäiseksi osaksi, joten tulossa on lisää tietoa suomalaisesta lähihistoriasta. Menneisyydestä kirjoittamisen sanotaan olevan helpompaa kuin tulevaisuuden peilaamisen. Historian kirjoittamisen vaikeudet syntyvät erityisesti silloin, kun lähestytään nykyaikaa ja elävien aikalaisten määrä väistämättä lisääntyy lisääntyy.

Paavo Lipponen: Muistelmat 1. 552 sivua. WSOY. Juva 2009.